uusi blogiosoitteemme on: http://tessutellen.blogspot.fi

Kävin tänään kaverin luona kahvittelemassa ja hänen seropi-nartullaan on siellä 11 ihanaa, tällä hetkellä neljän viikon ikäistä pentua. Aivan mahdottoman hellyyttäviä ja suloisia tapauksia  Näistä suloisuuksista löytyy labbista, kultaista noutajaa, chow chowta ja huskya, en mene vannomaan oliko rotuja enemmänkin, mutta ainakin nuo edellä mainitut.

Näihin kolmeen pikkuiseen ihastuin kaikkein eniten :

Tuohon kirjavaan, koska oli oikein pikkupahis, kokoajan härnäsi muita ja murisi kuin hurjempikin. Lisäksi kun sitä rapsutteli, piti melkoista mekkalaa, aivan ihana :D Nimeltään Möly :)
Ja tuohon pienempään koska on niin parka, pentueen ylivoimaisesti pienin, yli puolet toisia pienempi. Kamppaili elämästään heti alkumetreillä ja ilman kasvattajan huolenpitoa tuskin olisi selvinnyt tähän saakka hengissäkään. Pieni parka♥.

 

Tämä tapaus taas oli niin nätin näköinen että sen ulkomuotoon ihastuin hetimmiten :)





Toki loputkin lapsukaiset olivat varsin suloisia ! :)

Onneksi ei ole tällä hetkellä tilaa ottaa yhtään enempää koiria, muuten olis varmaan tuoltakin tullut pentu varattua :D
 

Ekolla on paha tapa tuhota kaikki mahdollinen jäädessään yksin valvomatta. Sama tapahtuu öisin. Vetää tavaraa pöydiltä, pureksii niitä jne.. Ja joku ihan uus keksintö sillä on nyt ollut lirauttaa meidän nojatuoleille, joka ikinen yö, ja sitten saa aina olla jynssäämässä puhtaaksi.. ARGH. Mattojakaan meillä ei oo lattiassa ollut sen jälkeen kun Eko on ollut jonku 4vk ikänen, kun pississähän ne olis muuten.. Muuten herra jo on sisäsiisti, paitsi öisin, luulee ilmeisesti et sillon on ok lirauttaa parit lätäköt olkkariin..

Miilakin yksin jäädessään välillä intoutuu roskiksia repimään, mutta onneksi enää nykyään harvemmin !

Tähän saakka ratkaisuna on toiminut nyloninen kuonokoppa, mutta vaikka se ois päässä, saa vedettyä tavaraa pöydiltä alas. Ja olipa saanut sohvatyynystäkin pumpulit tuosta huolimatta revittyä pitkin poikin.. Nyt viimmein sain onneksi toimivan ratkaisun tähän ongelmaan, nimittäin koiraportin ! Ah tätä onnea ja autuutta. Kolmiossa kun asutaan, saan lukittua portilla koirat vaan tuonne yhteen huoneeseen ja voin pitää nyt muualla mattoja ja voi jukra ! :)
Lienee tuo portti ihan kätevä sittenkin kun Ekomies kasvaa ja pitää ruveta nartuista erottelemaan :P

Koirat itse ei kyllä olleet yhtä innoissan tästä portista kun minä, sen verran masentuneen näköstä sakkia illalla portin taakse jäi.. :D

Noniin viimein ja vihdoin sain tämän elämäni ihka ensimmäisen blogin rakenneltua ja jopa enemmän kuin ulkoasun valmiiksi :D Yleensä nämä mun nettisivu-projektit kun on tupannu jäädä siihen vaiheeseen kun vasta ulkoasu ois valmis.. :) On tämä tälläinen ikuisuus-projekti tavallaan ollut kun varmaan pari vuotta jo on ollut koirablogi/kotisivut suunnitteilla mutta ei vaan ole aikaiseksi saanut, mutta jes, tässä se nyt on, hyvä minä ! :D

Juu eli, tarkoituksena olis sitten täällä kertoilla näiden kolmen karvaisen elämästä ja hölmöilyistä yleensä, jokaisella kyllä persoonaa riittää vaikka muille jakaa. 
Emme käy näyttelyissä tms, tämä kolmikko on ihan vain koti- / seurakoiria ja etenkin perheenjäseniä. Välillä on pidempiä jaksoja kun vain lötkötellään vaan kotona ja tehdään lyhempiä lenkkejä, välillä taas innostutaan lähtemään jonnekkin juoksuttamaan koiria tai jonnekin metsään samoilemaan.
Voin tunnustaa että näin talvisaikaan laiskuutta on ilmassa jonkin verran eikä niin usein olla käyty missään, mutta kesäisin tulee enemmän sitten seikkailtua. Kesäisin käydään paljon hiekkamontuilla juoksentelemassa ja uimassa.
Yleensä mulla on joka paikassa kamera mukana, valokuvaamisesta kun pidän, joten luvassa tulee olemaan ainakin paljon kuvia elämästämme ellei tekstiä niin paljon :D

Tähän alkuun voisin kertoilla hieman jokaisen taustoista, perustietoja ja luonnettahan voitte käydä tsekkailemassa tuolta jokaisen omalta sivulta kunhan saan kaikki loppuun kirjoitettua.
Elikkäs, Kira on mun toinen ihan oma koira ja ollut mulla ihan pikkupennusta saakka. Ennen Kiraa mulla siis oli spk-uros Roki, dominoiva ja hiukan äksy tapaus jonka ostin sen jo ollessa täysikasvuinen, oli hiukan ongelmakoira meille tullessaan. Kerran sitte karkasi omiin nimiinsä ja valitettavasti sillä reissulla jäi sitten auton alle. Hetken olin kokonaan ilman koiraa mutta ei sitä enää osannut olla kun oli tottunut siihen että nelijalkainen kokoajan siinä ympärillä pyörii. Niimpä uuden koiran hankinta alkoi ja netistä löytämäni ilmoituksen perusteella otin erääseen naiseen yhteyttä ja niin siinä kävi että lähdettiin Kirppua hakemaan. Iittalasta saakka haettiin, junalla matkustaen. Pentuna Kirppu oli sellainen rasavilli joka roikkui aina lahkeessa hampaidensa kanssa tai sitten nukkui. Öisin sen oli aiivan pakko päästä tyynyn viereen nukkumaan, tai ulinasirkusta jatkui läpi yön. Kira oli aina nopea oppimaan uutta ja innokaskin siihen, nyt iänmyötä on sen verran tullut kovapäisemmäksi että tekee vain sillon kun rouvaa huvittaa-tyyliin :D

Miilan hain kiran ollessa bauttiarallaa vuoden ikäinen ja se oli tavallaan "vahinko-ostos". En sen tarkemmin ollut tuumaillut toisen koiran hankkimista ja ihan kokeilumielessä pistin ostoilmoituksen apulaan. Pian tulikin vastaus jossa kerrottiin tästä pentueesta jossa Miila oli ja rakastuin mustaruskeisiin pikkuisiin heti ensisilmäyksellä ja sain kuulla että vielä oli mustaruskea tyttöpentu kotia vailla. Niin lähdettiin kaverin kanssa Milskiä katsomaan ja hakemaan, tuo kun ei kaukanakaan ollut. Kirppu ei aluksi pahemmin pitänyt Miilasta ja jonkinasteista mustasukkaisuuttakin oli havaittavissa, mutta muutamassa viikossa kaksikosta tuli erottamaton parivaljakko.

Eko taas on oma kasvattini. Aina on puhuttu että olisi hienoa saada Kiralla teetätettyä yhdet pennut kun on niin mahtavan luontoinen tapaus ja vielä kun löytäisi jonkun isomman suoraselkäisemmän uroksen niin avot. Tarkoituksena siis jättää itselle yksi pentu ja loput myydä ja mielellään tietenkin tutuille ihmisille. Kun muutettiin miehen kanssa suurempaan asuntoon, oli pentujen teettämiselle sopivat puitteet ja aloin etsiä jonkinnäköistä urosta Kiralle. Montaakaan varteenotettavaa vaihtoehtoa ei tuntunut paperittomalle nartulle oikein löytyvän, mutta sitten onni potkaisi. Eräs vanha tuttu kertoi että hänen kaverillaan olis hieno sakemanni-uros jota kannattais kysyä ja niin sain puhelinnumeron ja soittelin asiasta. Pian oltiinkin menossa urosta katsomaan ja Kiraa näyttämään, siinä koiria tsekkailtiin puolin jos toisin ja sellaiseen lopputulokseen tultiin että eiköhän astuteta ja tehtiinkin se samalla reissulla. 7.11.12 sitten syntyi neljän pennun pesue ja heti ensimmäisen synnyttyä tiesin että tää on mun. Hiukan avustettuna syntyi ja aluksi näytti siltä että ei ala hengittämään, hieroin pentua pyyhkeessä ja huolestuttavan kauan oli ihan hiljaista. Sitten yht'äkkiä pentu rääkäisi uskomattoman kovaan ääneen kertaalleen ja siitä sen elämä lähti sit rullaamaan. Olis vissiin tosta kiljunnasta pitäny arvata että tulee äänekäs kaveri, edelleen siis vinkuu, ulisee, inisee jne. normaalia koiraa enemmän :D Eko oli siis pentueen suurin pentu ja myös täten lunasti paikkansa meillä. Tässä sitä nyt opetellaan isojen koirien tavoille :)

Riittäisköhän tämä pätkä nyt ensimmäiseksi postaukseksi, kyselkää ihmeessä kommenttien kautta jos aiheestä kysyttävää jäi ja kommentoidahan saa muutenkin ! :)

Ja hei ! Kertoilkaa ihmeessä millaisia postauksia ja millaisista aiheista haluaisitte lueskella !